Ovid-Elsie High School Class of 2016 valmistujaisia vietettiin perjantaina 3.6. Olemme koulun 49. valmistunut luokka. Juhla alkoi kello 7pm ja aurinko paistoi ja oli 25 astetta lämmintä. Kävelin stadionille parhaan kaverini, Noellen kanssa. Juhla sisälsi monta puhetta mm. niiden oppilaiden, jotka onnistuivat pitämään 4.0 (korkein) keskiarvon koko high schoolin ajan. Sen jälkeen meidät esiteltiin nimillä täynnä olevalle katsomolle. Ilta huipentui gap:ien ylös heittämiseen, jonka jälkeen menimme ottamaan kuvia kaverien kanssa. Lopuksi menimme vaihtariperheiden kanssa syömään meksikolaiseen.
Kun olin kävelemässä pois stadionilta Noellen kanssa huokaisin vain ja sanoin ''I guess this is it.'' Muistan edelleen päivän, jolloin lähdin Suomesta ja varsinkin ensimmäisen koulupäivän. Muistan kuinka mietin tarkkaan päivän vaatteet, etten joutuisi pulaan heti dresscoden takia :D Muistan myös, kuinka kaikki 27 vaihtaria seisoi koko koulun edessä ja jouduimme kertomaan nimemme ja maamme - olin kauhuissani. Nopeasti kuitenkin huomasin, että tämä koulu on mahtava. Senior night, powder puff, home coming yms. tapahtumat tekivät ihanan koulun yhteishengen, jota en ole ennen kokenut. Minulla ei ollut paikallisia kavereita, mutta olen kiitollinen, että tapasin Noellen, Grecian ja Zuzanan. Yhdessä jaoimme vaihdon ilot ja surut. Joulun aikaan olin valmis lähtemään kotiin. En kokenut aina kuuluvani perheeseen, mikä on normaali tunne vaihdon aikana, joka todella korostui joulun alla. Hawaiin matka muutti elämäni ja antoi niin paljon lisää energiaa. En ikinä unohda, kuinka serkkuni juoksi lentokentällä kiljuen luokseni :D <3. Lisäksi uinti-kausi oli paras kausi ikinä joukkuehengen takia, vaikka sainkin hermovaurioita olkapäihini kovan treenaamisen takia. Niin kevät koitti ja lähtölaskenta kotiin alkoi. Suurinosa vaihtareista, minä myös, oli innoissaan kotiin paluusta, koska meillä ei edelleenkään ollut paikallisia kavereita. 36 tunnin Senior trip Chicagoon muutti kaiken. Viimeiset viikot koulussa oli ihania, koska vihdoin kuuluimme porukkaan oikeasti ja huomasimme, että paikalliset oppilaat ovatkin tosi kivoja.
Monet ajattelevat, että vaihtarit oppivat toisen kielen virheettömästi, mutta kieli on vain pieni asia sen rinnalla mitä opin itsestäni ja toisesta kulttuurista. Olen kiitollinen kaikille, jotka mahdollisti tämän vuoden.
- Sonja
sunnuntai 3. heinäkuuta 2016
maanantai 30. toukokuuta 2016
8 päivää jäljellä Michiganissa?!?
Viimeiset viikot olivat erittäin kiireisiä. Seuraavana viikonloppuna Promin jälkeen lähes kaikki seniorit lähtivät yön yli kestävälle senior tripille Chicagoon. Olin aiemmin ollut päivän kaupungissa, mutten nähnyt mitään nähtävyyksiä, joten olin erittäin innoissani! Matka maksoi vain $125, koska luokka oli tehnyt varainkeruuta jo kolmen vuoden ajan. Ensimmäinen nähtävyys oli Chicago 360 näkoalapaikka 104.-kerroksessa :0. Kävimme myös akvaariossa, planetaariossa, magnificent mile -shoppailu kadulla, Navy Pierilla ja the Beanilla. Minun mielestä Chicago voitti kauneudellaan New Yorkin ja myös, koska siellä ei ollut liikaa liikennettä ja ihmisiä sekä ilmat suosi meitä eikä the Windy City ollut liian tuulinen :)
Seuraavana viikonloppuna olikin 5K Color Runin vuoro. Tapahtuma järjestettiin 9-12pm Lansingin keskustassa. Tarkoituksena oli juosta, mutta koska minä ja Grecia oltiin flunssassa päätimme kävellä lähes koko matkan, joka ei varmasti ollut 5km, koska kävelimme sen 40min...Matkan varrella oli kujia, joissa vapaaehtoiset heittivät meidän päälle pimeässä hohtavaa jauhetta. Jauhe meni silmiin, korviin ja nenään :D. Lopuksi isolla Baseball -areenalla oli after party, joka muistutti Weekend Festaria. Minä ja Zuzana oltiin melkeinpä ainoat, jotka oikeesti tanssi EDM-musan tahtiin siellä...10minuutin välein kaikki heittivät ilmaan värijauhetta. Pariksi sekunnin ajan ei nähnyt yhtään mitään, mutta se oli silti sika coolia!!!
Finalseihin luin vain koulussa, kun oli aikaa. Pääsin jokaisesta, paitsi matikasta läpi, mutta koska keskiarvoni on yli 90% matikassa niin pääsen kurssin läpi vaikka saisin 0% kokeesta. Viimeinen koulupäivä oli haikea. Pääsimme ulos koulusta klo 12, jonka jälkeen kahden kaverini täytyi sanoa toisillensa jo heipat. Itkimme stadionilla lähes tunnin, jonka jälkeen hengasimme suosikki opejemme kanssa. Illalla mentiin senioreiden bonfire -illan istujaisiin. Grecia lähti lauantaina 6.15am koneella, joten en nukkunut ennen kuin pääsin kotiin 7.30am. Tuli valvottua 25tuntia putkeen :D
Nyt vietän vielä viikon Michiganissa ennen kuin lähden Niagara Fallseille 7.6.
 |
| The Bean |
 |
| Chicago 360 with my bffs |
 |
| Chicago skyline |
Seuraavana viikonloppuna olikin 5K Color Runin vuoro. Tapahtuma järjestettiin 9-12pm Lansingin keskustassa. Tarkoituksena oli juosta, mutta koska minä ja Grecia oltiin flunssassa päätimme kävellä lähes koko matkan, joka ei varmasti ollut 5km, koska kävelimme sen 40min...Matkan varrella oli kujia, joissa vapaaehtoiset heittivät meidän päälle pimeässä hohtavaa jauhetta. Jauhe meni silmiin, korviin ja nenään :D. Lopuksi isolla Baseball -areenalla oli after party, joka muistutti Weekend Festaria. Minä ja Zuzana oltiin melkeinpä ainoat, jotka oikeesti tanssi EDM-musan tahtiin siellä...10minuutin välein kaikki heittivät ilmaan värijauhetta. Pariksi sekunnin ajan ei nähnyt yhtään mitään, mutta se oli silti sika coolia!!!
Finalseihin luin vain koulussa, kun oli aikaa. Pääsin jokaisesta, paitsi matikasta läpi, mutta koska keskiarvoni on yli 90% matikassa niin pääsen kurssin läpi vaikka saisin 0% kokeesta. Viimeinen koulupäivä oli haikea. Pääsimme ulos koulusta klo 12, jonka jälkeen kahden kaverini täytyi sanoa toisillensa jo heipat. Itkimme stadionilla lähes tunnin, jonka jälkeen hengasimme suosikki opejemme kanssa. Illalla mentiin senioreiden bonfire -illan istujaisiin. Grecia lähti lauantaina 6.15am koneella, joten en nukkunut ennen kuin pääsin kotiin 7.30am. Tuli valvottua 25tuntia putkeen :D
Nyt vietän vielä viikon Michiganissa ennen kuin lähden Niagara Fallseille 7.6.
lauantai 21. toukokuuta 2016
Prom 2k16
Prom, yksi vuoden kohokohdista, koettiin lauantaina 7.5. Mekkoa aloin etsimään jo helmikuussa. Puvut kaupoissa maksaa vähintään $400, joten päätin etsiä myös netistä, koska tiesin haluavani punaisen prinsessa mekon - ja paras kaverini löysi sen sattumalta!! <3 Mekon ostoon liittyi muutamia epävarmuuksia. Mekko tulisi Kiinasta, eikä laatu usein ole hyvä; entä mitä jos mekko on liian pieni?; jos tilaan custom made -mekon en saisi rahojani takaisin jos mekko ei olisi hyvä. Yritin löytää kaupoista saman tyylistä mekkoa, muttei löytynyt enkä vaan saanut tätä tiettyä mekkoa pois mielestäni. Kävin jopa ompelijan luona kysymässä ammattilaisen mielipidettä ja hän kertoi ja näytti esimerkkejä kiinalaisista epäonnistuneista mekoista. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin tilata mekon ja kahden kuukauden jälkeen sain sen! Yllätyksekseni mekko oli erittäin hyvä laatuinen :)!! Tilasin custom made -mekon ja laitoin tarkoituksella mittoihini 5cm ylimääräistä, joten mekkoa piti pienentää ihan reilusti. Lopputulos oli täydellinen ja tiesin, että saisin viettää päivän prinsessana.
Päätimme kolmen kaverini kanssa mennä tyttöpareina promiin ja teimme toisillemme myös prom proposalit :)
Pitkään odotettu päivä alkoi jo 10 aamulla, kun aloin tekemään meikkiäni ja 12 oli kampaamon vuoro. Minulla ei ollut mitään ajatusta minkälaiset hiukset haluaisin, enkä ollut edes varma jos hiukseni saataisiin ylös, koska ne ei ole niin pitkät. Kampaaja teki kuitenkin UPEAT hiukset vain $30!!!!!
Sitten menimme ottamaan kuvia kauniiseen jokipuistoon ihan Michiganin kuvernöörin talon viereen. Aikaa ei ollut paljoa, koska pöytävaraus italialaiseen ravintolaan oli kello 5.
Prom alkoi 7 Michigan State University:llä!!!! Menimme heti tanssilattialle, eikä neljän tunnin aikana istuttu kuin kerran noin viisi minuutia :D. Kukaan meistä ei ollut juhlinut sitten Home Comingin jälkeen eli kahdeksaan kuukauteen niin haluttiin ottaa kaikki irti promista. Meidän kuviksen opettaja kommentoi minun ja kolmen parhaan kaverini tanssimista 'wow those girls got some moves' :D. Halusimme näyttää jenkeille miten tanssitaan ;) Dj oli pettymys, koska se soitti suurimman osan ajasta hip hopia, johon oli joskus vaikea tanssia. Lisäksi hän ei soittanut oppilaiden toivelauluja. Meillä oli silti kivaa ja tanssimme kuin viimeistä päivää. Senioreiden laulu, See you again, soitettiin myös ja kaikkihan me aloimme itkemään kamalasti, koska enää kolme viikkoa koulua jäljellä - tottakai valokuvaaja halusi juuri sillä hetkellä ottaa kuvat meistä...:D. Tarjolla oli myös jälkiruokaa, ja siellä oli myös photo booth. Prom loppui 11, jonka jälkeen menimme vielä vaihtarien kanssa hengaamaan yhdessä. Oli ihanaa ottaa mekko pois päältä melkein 14h jälkeen...Mekko oli aika tiukka vyötäröltä, jonka takia en pystynyt hengittämään kunnolla - tilasin mekon siihen aikaan, kun vielä uin ja pysyin laihana ilman, että täytyi katsoa mitä syön täällä. Parin kuukauden sisällä lihoin noin neljä kiloa :S. Oli miten oli, ilta oli unohtumaton ja tunteikas.
- Sonja
Päätimme kolmen kaverini kanssa mennä tyttöpareina promiin ja teimme toisillemme myös prom proposalit :)
Pitkään odotettu päivä alkoi jo 10 aamulla, kun aloin tekemään meikkiäni ja 12 oli kampaamon vuoro. Minulla ei ollut mitään ajatusta minkälaiset hiukset haluaisin, enkä ollut edes varma jos hiukseni saataisiin ylös, koska ne ei ole niin pitkät. Kampaaja teki kuitenkin UPEAT hiukset vain $30!!!!!
Sitten menimme ottamaan kuvia kauniiseen jokipuistoon ihan Michiganin kuvernöörin talon viereen. Aikaa ei ollut paljoa, koska pöytävaraus italialaiseen ravintolaan oli kello 5.
Prom alkoi 7 Michigan State University:llä!!!! Menimme heti tanssilattialle, eikä neljän tunnin aikana istuttu kuin kerran noin viisi minuutia :D. Kukaan meistä ei ollut juhlinut sitten Home Comingin jälkeen eli kahdeksaan kuukauteen niin haluttiin ottaa kaikki irti promista. Meidän kuviksen opettaja kommentoi minun ja kolmen parhaan kaverini tanssimista 'wow those girls got some moves' :D. Halusimme näyttää jenkeille miten tanssitaan ;) Dj oli pettymys, koska se soitti suurimman osan ajasta hip hopia, johon oli joskus vaikea tanssia. Lisäksi hän ei soittanut oppilaiden toivelauluja. Meillä oli silti kivaa ja tanssimme kuin viimeistä päivää. Senioreiden laulu, See you again, soitettiin myös ja kaikkihan me aloimme itkemään kamalasti, koska enää kolme viikkoa koulua jäljellä - tottakai valokuvaaja halusi juuri sillä hetkellä ottaa kuvat meistä...:D. Tarjolla oli myös jälkiruokaa, ja siellä oli myös photo booth. Prom loppui 11, jonka jälkeen menimme vielä vaihtarien kanssa hengaamaan yhdessä. Oli ihanaa ottaa mekko pois päältä melkein 14h jälkeen...Mekko oli aika tiukka vyötäröltä, jonka takia en pystynyt hengittämään kunnolla - tilasin mekon siihen aikaan, kun vielä uin ja pysyin laihana ilman, että täytyi katsoa mitä syön täällä. Parin kuukauden sisällä lihoin noin neljä kiloa :S. Oli miten oli, ilta oli unohtumaton ja tunteikas.
- Sonja
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
Suomi vs. USA
Nyt on enää 53 päivää jäljellä vaihtoa. On aika alkaa miettiä kotiin lähtöä - vaikken haluaisi. Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa tänne miten olen muuttunut ja miten Suomi ja USA eroaa toisistaan.
Nopeasti vain kirjoitan kuulumiset: tennistä on jäljellä enää 4 viikkoa ja eilen kotiturnauksessa tulin parini, Grecian kanssa toiseksi eli saimme mitalit! :) Oli kivaa kuulla kaverien ja valmentajien kannustamiset, vaikka se toi lisää paineita voittaa. Voiton halu oli suuri eikä olla pelattu ikinä niin hyvin ja keskittyneesti!
Nyt alkaa viimeinen kuukausi koulua, joka onkin täynnä erilaista tekemistä - prom, senior trip, color run..
Tämän vuoden aikana olen saanut kolme erittäin läheistä ystävää. On uskomatonta, kuinka läheiseksi voi tulla ihmisten kanssa eri kulttuureista ja vain parin kuukauden sisällä. Olemme kuin siskoja toisillemme enkä ole ikinä kokenut samanlaista sidettä uusien ystävien kanssa paitsi Noellen, Grecian ja Zuzanan kanssa. Vaihdon huono puoli on se, ettei rahaa löydy matkustamiseen kaverien luokse kokoajan. Olen 100% varma, että meidän välille on syntynyt iänkaikkinen ystävyys.
Koulu on tottakai erilaista - Suomen opetussysteemi on todellakin maailman paras! Täällä on paljon läksyä eikä itsenäisyyttä anneta yhtään. Mielestäni lukiolainen osaa jo päättää käyttääkö kännykkää tunnilla vaiko eikö. Itse pystyn kuuntelemaan tunnilla ja välillä käyttämään kännykkää..siitä ei tarvitsisi joutua rehtorin puheille. Kaikki kotitehtävät arvostellaan ja joka viikko on testejä (monivalintoja). Monet ihmettelevät miten kestän Suomessa rankat koeviikot, mutta täytyy kyllä todeta, että paljon mielummin teen isot kokeet kerran kahdessa kuukaudessa kuin viikottaisia pieniä kokeita sekä lukukauden lopussa olevat final examit. Tällä hetkellä en tiedä pääsenkö matikan final examia edes läpi, koska olen niin pihalla. Koko tunti menee yleensä 30kotitehtävän tarkistamiseen ja uuden asian opetusta on vain 5-10min - 75min tunteja on ikävä!! Hyvä asia koulussa täällä on se, että opettajat on oikeasti meidän ystäviä ja koulun yhteishenkeen panostetaan paljon. Uskon, että koulun sisäiset urheilulajit tuovat oppilaita läheisiksi ja monet opettajat ovat lajien valmentajia. En malta odottaa, että pääsen syömään hyvää kouluruokaa taas ILMAISEKSI!! Täällä on yleensä vain pizzaa yms. ja ranskalaiset luetaan kasviksiksi...Itse pakkaan oman lounaani kotona joka ilta, johon sisältyy jogurtti, hedelmä, leipä, proteeini patukka, jotain makeata ja kasviksia.
Paras asia täällä on ihmisten yleisesti avoimet luonteet. Minulla meni aikaa oppia olemaan avoin ja puhelias uusia ihmisiä kohtaan, mutta nyt haluaisin opettaa taidon kaikille suomalaisille. Monet luulivat minua täällä tosi epäkohteliaaksi, koska en ollut heti äänessä porukassa, mutta kerrottuani Suomen hiljaisesta kulttuurista, he ymmärsivät. Lukiolaiset eivät tuomitse muita ulkonäön perusteella ja jostain syystä täällä on jokaisella tyttö- tai poikaystävä. Myös tytöt ja pojat ovat hyviä ystäviä keskenään, minkä toivoisin tapahtuvan myös Suomessa.
Oisi myös ihanaa nähdä Suomessa enemmän ihmisten lahjoittavan ja auttavan muita, jotka tarvitsevat ruokaa yms, niin kuin täällä tehdään. Vaihtarit tekevät vähintään 5tuntia community servicea vuosittain. Tänä vuonna itse palautin pulloja, josta saadut rahat menivät köyhien perheiden lasten joululahjoihin. Koululla on ollut myös talvivaate ja ruoka keräys sekä useita varaankeruita alueen sairaille lapsille. Perheeni lahjoittaa myös rahaa viikoittain, jolla rakennetaan kirkkoja Meksikoon.
Ihmiset täällä yleisesti ovat aika pienituloisia eivätkä heillä ole mahdollisuutta matkustaa ja ostaa kalliita vaatteita - monilla, niinkuin minullakin, on vaatteita lähinnä Walmartista. Olen onnellinen koulurepun omistaja, joka ei satu hartioihin niinkuin raskas koululaukku. Meikkiä tytöt käyttävät vähän, joka on saanut minutkin vähentämään paljon!
Olen oppinut olemaan todella kiitollinen mahdollisuudesta matkustaa ja nähdä erilaisia kulttuureita, koska se opettaa suvaitsevaisuutta muita kohtaan. Alue on todella uskonnollinen, konservatiivinen ja useat ovat rebuplikaaneja. Olen kuullut paljon muslimi-vihaa ja kuinka Trump pelastaa maailman..Tämäkin paikka on saanut minut hyväksymään, ettei kaikki ole liberaaleja demokraatteja ja kaikilla on omat mielipiteensä. Nykyään käyn hyväntahtoisia väittelyjä host isäni kanssa USAn presidentinvaaleista enkä ole ikinä ollut näin kiinnostunut politiikasta :D.
Suoraan sanoen pelkään päivää, jolloin täytyy sanoa heipat Michiganille. Olen muuttunut henkisesti niin paljon, lähinnä paremmaksi ihmiseksi onneksi, etten tiedä miten nopeasti/helposti sopeudun Suomeen taas. Ihmisille, joka ei ole kokenut vaihtovuotta on hankala selittää kaikkia tunteita mitä me vaihtarit käydään läpi, mutta ehkä parhaiten vuosi tiivistyy lauseeseen ''An exchange year is not life, it is a life in a year.''
Tottakai odotan suomalaista ruokaa, kesää ja itsenäisyyttä, mutta vaihtovuosi on jättänyt minuun jäljen, joka ei lähde pois, niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin :D
- Sonja
Nopeasti vain kirjoitan kuulumiset: tennistä on jäljellä enää 4 viikkoa ja eilen kotiturnauksessa tulin parini, Grecian kanssa toiseksi eli saimme mitalit! :) Oli kivaa kuulla kaverien ja valmentajien kannustamiset, vaikka se toi lisää paineita voittaa. Voiton halu oli suuri eikä olla pelattu ikinä niin hyvin ja keskittyneesti!
Nyt alkaa viimeinen kuukausi koulua, joka onkin täynnä erilaista tekemistä - prom, senior trip, color run..
Tämän vuoden aikana olen saanut kolme erittäin läheistä ystävää. On uskomatonta, kuinka läheiseksi voi tulla ihmisten kanssa eri kulttuureista ja vain parin kuukauden sisällä. Olemme kuin siskoja toisillemme enkä ole ikinä kokenut samanlaista sidettä uusien ystävien kanssa paitsi Noellen, Grecian ja Zuzanan kanssa. Vaihdon huono puoli on se, ettei rahaa löydy matkustamiseen kaverien luokse kokoajan. Olen 100% varma, että meidän välille on syntynyt iänkaikkinen ystävyys.
Koulu on tottakai erilaista - Suomen opetussysteemi on todellakin maailman paras! Täällä on paljon läksyä eikä itsenäisyyttä anneta yhtään. Mielestäni lukiolainen osaa jo päättää käyttääkö kännykkää tunnilla vaiko eikö. Itse pystyn kuuntelemaan tunnilla ja välillä käyttämään kännykkää..siitä ei tarvitsisi joutua rehtorin puheille. Kaikki kotitehtävät arvostellaan ja joka viikko on testejä (monivalintoja). Monet ihmettelevät miten kestän Suomessa rankat koeviikot, mutta täytyy kyllä todeta, että paljon mielummin teen isot kokeet kerran kahdessa kuukaudessa kuin viikottaisia pieniä kokeita sekä lukukauden lopussa olevat final examit. Tällä hetkellä en tiedä pääsenkö matikan final examia edes läpi, koska olen niin pihalla. Koko tunti menee yleensä 30kotitehtävän tarkistamiseen ja uuden asian opetusta on vain 5-10min - 75min tunteja on ikävä!! Hyvä asia koulussa täällä on se, että opettajat on oikeasti meidän ystäviä ja koulun yhteishenkeen panostetaan paljon. Uskon, että koulun sisäiset urheilulajit tuovat oppilaita läheisiksi ja monet opettajat ovat lajien valmentajia. En malta odottaa, että pääsen syömään hyvää kouluruokaa taas ILMAISEKSI!! Täällä on yleensä vain pizzaa yms. ja ranskalaiset luetaan kasviksiksi...Itse pakkaan oman lounaani kotona joka ilta, johon sisältyy jogurtti, hedelmä, leipä, proteeini patukka, jotain makeata ja kasviksia.
Paras asia täällä on ihmisten yleisesti avoimet luonteet. Minulla meni aikaa oppia olemaan avoin ja puhelias uusia ihmisiä kohtaan, mutta nyt haluaisin opettaa taidon kaikille suomalaisille. Monet luulivat minua täällä tosi epäkohteliaaksi, koska en ollut heti äänessä porukassa, mutta kerrottuani Suomen hiljaisesta kulttuurista, he ymmärsivät. Lukiolaiset eivät tuomitse muita ulkonäön perusteella ja jostain syystä täällä on jokaisella tyttö- tai poikaystävä. Myös tytöt ja pojat ovat hyviä ystäviä keskenään, minkä toivoisin tapahtuvan myös Suomessa.
Oisi myös ihanaa nähdä Suomessa enemmän ihmisten lahjoittavan ja auttavan muita, jotka tarvitsevat ruokaa yms, niin kuin täällä tehdään. Vaihtarit tekevät vähintään 5tuntia community servicea vuosittain. Tänä vuonna itse palautin pulloja, josta saadut rahat menivät köyhien perheiden lasten joululahjoihin. Koululla on ollut myös talvivaate ja ruoka keräys sekä useita varaankeruita alueen sairaille lapsille. Perheeni lahjoittaa myös rahaa viikoittain, jolla rakennetaan kirkkoja Meksikoon.
Ihmiset täällä yleisesti ovat aika pienituloisia eivätkä heillä ole mahdollisuutta matkustaa ja ostaa kalliita vaatteita - monilla, niinkuin minullakin, on vaatteita lähinnä Walmartista. Olen onnellinen koulurepun omistaja, joka ei satu hartioihin niinkuin raskas koululaukku. Meikkiä tytöt käyttävät vähän, joka on saanut minutkin vähentämään paljon!
Olen oppinut olemaan todella kiitollinen mahdollisuudesta matkustaa ja nähdä erilaisia kulttuureita, koska se opettaa suvaitsevaisuutta muita kohtaan. Alue on todella uskonnollinen, konservatiivinen ja useat ovat rebuplikaaneja. Olen kuullut paljon muslimi-vihaa ja kuinka Trump pelastaa maailman..Tämäkin paikka on saanut minut hyväksymään, ettei kaikki ole liberaaleja demokraatteja ja kaikilla on omat mielipiteensä. Nykyään käyn hyväntahtoisia väittelyjä host isäni kanssa USAn presidentinvaaleista enkä ole ikinä ollut näin kiinnostunut politiikasta :D.
Suoraan sanoen pelkään päivää, jolloin täytyy sanoa heipat Michiganille. Olen muuttunut henkisesti niin paljon, lähinnä paremmaksi ihmiseksi onneksi, etten tiedä miten nopeasti/helposti sopeudun Suomeen taas. Ihmisille, joka ei ole kokenut vaihtovuotta on hankala selittää kaikkia tunteita mitä me vaihtarit käydään läpi, mutta ehkä parhaiten vuosi tiivistyy lauseeseen ''An exchange year is not life, it is a life in a year.''
Tottakai odotan suomalaista ruokaa, kesää ja itsenäisyyttä, mutta vaihtovuosi on jättänyt minuun jäljen, joka ei lähde pois, niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin :D
- Sonja
maanantai 4. huhtikuuta 2016
Tennis
Uintikausi loppui kauden päättäjäis juhliin 15.3, jossa sain varsity letterin JES! Urheilija saa sen jos hän on saanut kisoissa tarpeeksi pisteitä. Merkki ja saadut mitallit kiinnitetään erityiseen $250 Varsity coatiin, jolla sitten leveillään omilla suorituksillaan muille. Itse en takkia osta, kun en käyttäisi sitä Suomessa kuitenkaan. Saimme myös jokainen paperin kaikkien lajien ennätysajoista. Itse olin tyttöjen nopein 100rinnassa sekä koko joukkueen nopeimassa 400 ja 200vaparin viestijoukkueissa. Juhlissa muisteltiin päättynyttä kautta nauraen ja itkien. Jokainen sai pitää pienen puheen. Mainitsin parhaaksi hetkeksi sen, kun voitin yhdessä viestijoukkueeni kanssa kovatasoisen poikajoukkueen Flintissä joulukuussa ja, kun ne pojat pettyivät, kun hävisivät tytöille. Muistoni sai kaikki nauramaan ja taputtamaan :)! Nyt kolme viikkoa myöhemmin, minulla on jo kamala ikävä koko joukkuetta, yhteisiä iltoja joukkue dinnereillä, kisoja ja etenkin uskomatonta yhteishenkeä, jota ei muissa urheilulajeissa koulussamme ole!
Tennis alkoi heti seuraavana päivänä. En ikinä ollut aiemmin pelannut enkä erityisen innostunut oppia lajia myöskään, mutta vaihtoehdot olivat softball, futis, yleisurheilu ja tennis, joten tennis voitti, koska kolme parhainta ystävääni päättivät valita tenniksen myös. Haluamme viettää aikaa nelistään mahdollisimman paljon ennen kesää. Olemmekin yhdessä 11 tuntia päivässä, jonka takia olemme kuin siskoja toisillemme. Olin vähän hidas oppimaan tenniksen perusteet, mutta nyt olen ensimmäisen vuoden pelaajista paras aloitussyöttäjä ja double game - front player! Ensimmäiset kisat ei jännittäny yhtään. Hävisin parini kanssa molemmat pelit 0-6...niin hävisi muutkin pelaajat :D Tenniksessä eniten mua turhauttaa, kun en voi kannustaa muita pelaajia tai edes puhua heille sidelinella - pelaajille pitää antaa täysi keskittymiskyky. TYLSÄÄ!!! Uinnissa rakastin kuulla, kuinka joukkue kannusti minua menemään kovempaa...Sen lisäksi pelaajilla on pakko olla kisahame/toppi päällä peleissä - jopa silloin, kun on tuulista ja kylmää. Kisoissa sitten jäädyttiin, kun ulkona +6, pilvistä ja erittäin tuulista. Penikat alkoi vaivaamaan myös heti ekan viikon jälkeen...Tällä hetkellä kipu alkaa jo alkuvenyttelyissä, kipu helpottaa vasta kotona, kun laitan jäätä joka ilta. Suoraan sanottuna uisin mielummin huonoilla olkapäillä seuraavat kaksi kuukautta ja kestäisin kivun, kuin pelaisin tennistä, polttamatta paljon kaloreita ja ilman, että saan lihaksia takaisin. Kaiken kukkuraksi olen lihonut 3,5kg kolmessa viikossa!?!?!? Anyway, tennis on hyvä taito osata ja on kivaa pelata ulkona jos aurinko paistaa (harvoin :D).
Lihomisen takia minulla on kaksoisleuka...XD Kaikilla meillä vaihtareilla on sellainen nyt ja vertailemme kenellä on suurin. Huomasin myös kisapäivänä, kun laitoin home coming -mekkoni päälle, että se on melkein liian tiukka nyt. Turhauttaa, että lihon vasta nyt - kaksi kuukautta ennen kuin menen takaisin kotiin! Jokaisen vaihtarin goal on olla saamatta lisäkiloja...luulin jo, että pääsin tavoitteiseen :D Ruoka täällä jenkeissä on tosi rasvaista ja sokerista. Maito on 2%, joten käytän sitä vain aamulla corn flakes murojen (ainoa muropaketti ilman turhaa sokeria!) kanssa. Jogurtti on myös erittäin makeaa, leipä on pullaa, ruoassa on paljon suolaa. Tennis ei tosiaan polta kaloreita samalla tavalla, kuin uinti. Mutta mitä olen vanhoilta vaihtareilta kuullut, niin kilot lähtee nopeasti pois, kun lähtee kotiin jenkeistä. En jaksa odottaa ruisleipää, rasvatonta maitoa, hyvänmakuista vettä suoraan vesihanasta eikä pullosta ja suklaata.
Nyt on viikon spring break. Joka päivä on aamuharkat, jonka jälkeen hengaan kaverien kanssa. Yhtenä päivänä on tarkoitus mennä isoon outlettiin missä on periaatteessa kaikkien vaatemerkkien kaupat OMG <3, suunnitelmana on myös mennä vesipuistoon. Monet lähtee Floridaan perheiden kanssa viikoksi, mutta maatilan takia perheeni ei voi lähteä mihinkään. Heti loman jälkeen junior -oppilailla on SAT -college kokeet - onneksi olen vain vaihtari eikä minun tarvitse tehdä koetta. Heidän esimerkiksi pitää lukea artikkeli ja kirjoittaa analyysi vain 50minuutissa. Kokeen matikka -osuus on lähinnä trigonometriaa ja calculusta, mitkä on yleensä senior-kursseja.
73 päivää ja olen Suomessa...Ajatus ahdistaa ja innostaa. Viimeiset viikot yritämme tehdä kaikkea kivaa kaverien kanssa, mutta viikot menee kamalan nopeasti <\3
- Sonja
Tennis alkoi heti seuraavana päivänä. En ikinä ollut aiemmin pelannut enkä erityisen innostunut oppia lajia myöskään, mutta vaihtoehdot olivat softball, futis, yleisurheilu ja tennis, joten tennis voitti, koska kolme parhainta ystävääni päättivät valita tenniksen myös. Haluamme viettää aikaa nelistään mahdollisimman paljon ennen kesää. Olemmekin yhdessä 11 tuntia päivässä, jonka takia olemme kuin siskoja toisillemme. Olin vähän hidas oppimaan tenniksen perusteet, mutta nyt olen ensimmäisen vuoden pelaajista paras aloitussyöttäjä ja double game - front player! Ensimmäiset kisat ei jännittäny yhtään. Hävisin parini kanssa molemmat pelit 0-6...niin hävisi muutkin pelaajat :D Tenniksessä eniten mua turhauttaa, kun en voi kannustaa muita pelaajia tai edes puhua heille sidelinella - pelaajille pitää antaa täysi keskittymiskyky. TYLSÄÄ!!! Uinnissa rakastin kuulla, kuinka joukkue kannusti minua menemään kovempaa...Sen lisäksi pelaajilla on pakko olla kisahame/toppi päällä peleissä - jopa silloin, kun on tuulista ja kylmää. Kisoissa sitten jäädyttiin, kun ulkona +6, pilvistä ja erittäin tuulista. Penikat alkoi vaivaamaan myös heti ekan viikon jälkeen...Tällä hetkellä kipu alkaa jo alkuvenyttelyissä, kipu helpottaa vasta kotona, kun laitan jäätä joka ilta. Suoraan sanottuna uisin mielummin huonoilla olkapäillä seuraavat kaksi kuukautta ja kestäisin kivun, kuin pelaisin tennistä, polttamatta paljon kaloreita ja ilman, että saan lihaksia takaisin. Kaiken kukkuraksi olen lihonut 3,5kg kolmessa viikossa!?!?!? Anyway, tennis on hyvä taito osata ja on kivaa pelata ulkona jos aurinko paistaa (harvoin :D).
Lihomisen takia minulla on kaksoisleuka...XD Kaikilla meillä vaihtareilla on sellainen nyt ja vertailemme kenellä on suurin. Huomasin myös kisapäivänä, kun laitoin home coming -mekkoni päälle, että se on melkein liian tiukka nyt. Turhauttaa, että lihon vasta nyt - kaksi kuukautta ennen kuin menen takaisin kotiin! Jokaisen vaihtarin goal on olla saamatta lisäkiloja...luulin jo, että pääsin tavoitteiseen :D Ruoka täällä jenkeissä on tosi rasvaista ja sokerista. Maito on 2%, joten käytän sitä vain aamulla corn flakes murojen (ainoa muropaketti ilman turhaa sokeria!) kanssa. Jogurtti on myös erittäin makeaa, leipä on pullaa, ruoassa on paljon suolaa. Tennis ei tosiaan polta kaloreita samalla tavalla, kuin uinti. Mutta mitä olen vanhoilta vaihtareilta kuullut, niin kilot lähtee nopeasti pois, kun lähtee kotiin jenkeistä. En jaksa odottaa ruisleipää, rasvatonta maitoa, hyvänmakuista vettä suoraan vesihanasta eikä pullosta ja suklaata.
Nyt on viikon spring break. Joka päivä on aamuharkat, jonka jälkeen hengaan kaverien kanssa. Yhtenä päivänä on tarkoitus mennä isoon outlettiin missä on periaatteessa kaikkien vaatemerkkien kaupat OMG <3, suunnitelmana on myös mennä vesipuistoon. Monet lähtee Floridaan perheiden kanssa viikoksi, mutta maatilan takia perheeni ei voi lähteä mihinkään. Heti loman jälkeen junior -oppilailla on SAT -college kokeet - onneksi olen vain vaihtari eikä minun tarvitse tehdä koetta. Heidän esimerkiksi pitää lukea artikkeli ja kirjoittaa analyysi vain 50minuutissa. Kokeen matikka -osuus on lähinnä trigonometriaa ja calculusta, mitkä on yleensä senior-kursseja.
73 päivää ja olen Suomessa...Ajatus ahdistaa ja innostaa. Viimeiset viikot yritämme tehdä kaikkea kivaa kaverien kanssa, mutta viikot menee kamalan nopeasti <\3
- Sonja
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Uintikausi
Hawaiin jälkeinen viikko on ollut tosi rankka ja suorastaan masentava, koska sydämmeni jäi Waikiki beachille - tulin takaisin Michiganiin sopivasti ennen lumimyrskyä -_-.
Uin vain yhdet harkat ennen kauden päätöskisoja. Sain itse valita kaksi lajia, mitä haluan uida. Valitsin 100rintaa ja 50vaparia sekä valmentaja laittoi mut kahteen viestiin, joihin pääsi neljä nopeinta poikaa/tyttöä. Minulla oli kovat paineet päästä 100rinnassa finaaliin 12 parhaan joukkoon. Alustavalla aikalistalla olin sijalla 12., mutta koska en ollut uinut viikkoon oli mahdollista, että aikani olisi hidas. Semifinaalien jälkeen luulin, etten pääsisi finaaliin, vaikka vähensin aikaani 0.3sekunilla. Harvemmin olen ollut niin pettynyt kuin silloin...Tauon jälkeen ihmetyksekseni huomasin, että olen edelleen sijalla 12. eli finaalit kutsui!!!! Pakkohan siinä oli pieni voittotanssi vetää, koska olin ainoa tyttö finaalissa ja mitalli oli nyt taattu! Mahiksia olla 11. tai parempi ei ollut, koska 11. finalisti oli viisi sekuntia minua nopeampi.
50vaparin finaalista jäin pois 0,5sekunilla, mutta se ei haitannut, koska hyvä kaverini otti 12. sijan ja minä 13.
Viesteissä saimme sijat 6. ja 4. Molemmissa olimme ainoa tyttöjoukkue, joten sekin oli mahtava tunne, ettei jääty vikoiksi!!
Kokonaispisteissä oltiin 2/5 joukkueesta, mikä oli ihmeellistä, koska yleensä ollaan vikoja!
Kymmenen tunnin ja kolmen mitallin jälkeen väsytti kyllä, mutta pidettiin bussissa voittobileet kaverini kanssa silti :D
Taakse jäi elämäni rankimmat kolme kuukautta. Ekoissa harkoissa valkku sanoi, että hän saa meidät joko lopettaman tai itkemään tämän kauden aikana. Sovimme kahden kaverini kanssa, ettei luovuteta, vaikka mikä olisi! Kaksi kertaa itkin olkapää kivun takia, mutta en lopettanut, koska sisu!!! Uinti on kouluni rankin laji ja kaikki kunnioittaa niitä, jotka selviää kauden loppuun. Tällä kaudella ennätykselliset 35uimaria selvisi, joista suurinosa oli ekan vuoden uimareita. Ei olla alueen parhaimpia joukkueita, mutta monet muut joukkueet sanovat, että meitä vastaan on kiva uida, koska kannustetaan muita ja ollaan reiluja. Ovid-Elsie International Swimming Team jää mieleeni parhaimpana urheilujoukkueena, missä olen ikinä ollut.
Viimeinen kuukausi mun osalta meni vähän huonosti olkapäiden takia, joka esti minua tulemaan nopeammaksi. Täytyy nyt vain toivoa, ettei olkapäiden puristuneet hermot haittaa jatkossa, kun urheilen.
Paras muisto uinnista on, kun joulukuussa uin 200sekariviestissä viittä poikajoukkeutta vastaan. Olin viestijoukkueeni ankkuri. Muistan, kun seisoin starttiblokilla odottamassa vuoroani ja katsoin viereisen joukkueen vikaa uimaria. Olin ihan varma, että häviäisin kyseiselle pojalle, koska hän näytti tosi nopealta ja joukkueidemme kolmannet uimarit uivat lähes samaa vauhtia. Sain pienen etumatkan. 50jaardin aikana kuulin, kuinka kaikki huusi epätavallisen kovaa 'GO GO GO!!!!!!!'. Kun pääsin maaliin, kysyin muilta viestijoukkueeni tytöiltä, jos voitimme viereisen radan pojat. He vain huusivat 'JOOOO!!!' ja samalla viereisen radan pojat katsoivat meitä, kun tuuletimme ja he näyttivät niin vihaisilta, kun hävisivät tytöille :D. Valmentajat olivat ylpeitä meistä. Seuraavissa kisoissa uimme usein samalla kokoonpanolla 200sekariviestit.
Tältä kaudelta minulle jäi isot uimarihartiat, kipeät olkapäät, iso ruokahalu, paljon uusia kavereita sekä onnistumisen tunteita! Tulen aidosti ikävöimään joukkuettani.
Nyt on viikon tauko urheilusta, jonka jälkeen aloitan kokonaan uuden lajin, tenniksen. Saa nähdä miten se sujuu, mutta ainakin saan viettää viimeiset kolme kuukautta yhdessä kolmen parhaimman ystäväni kanssa <3
- Sonja
Uin vain yhdet harkat ennen kauden päätöskisoja. Sain itse valita kaksi lajia, mitä haluan uida. Valitsin 100rintaa ja 50vaparia sekä valmentaja laittoi mut kahteen viestiin, joihin pääsi neljä nopeinta poikaa/tyttöä. Minulla oli kovat paineet päästä 100rinnassa finaaliin 12 parhaan joukkoon. Alustavalla aikalistalla olin sijalla 12., mutta koska en ollut uinut viikkoon oli mahdollista, että aikani olisi hidas. Semifinaalien jälkeen luulin, etten pääsisi finaaliin, vaikka vähensin aikaani 0.3sekunilla. Harvemmin olen ollut niin pettynyt kuin silloin...Tauon jälkeen ihmetyksekseni huomasin, että olen edelleen sijalla 12. eli finaalit kutsui!!!! Pakkohan siinä oli pieni voittotanssi vetää, koska olin ainoa tyttö finaalissa ja mitalli oli nyt taattu! Mahiksia olla 11. tai parempi ei ollut, koska 11. finalisti oli viisi sekuntia minua nopeampi.
50vaparin finaalista jäin pois 0,5sekunilla, mutta se ei haitannut, koska hyvä kaverini otti 12. sijan ja minä 13.
Viesteissä saimme sijat 6. ja 4. Molemmissa olimme ainoa tyttöjoukkue, joten sekin oli mahtava tunne, ettei jääty vikoiksi!!
Kokonaispisteissä oltiin 2/5 joukkueesta, mikä oli ihmeellistä, koska yleensä ollaan vikoja!
Kymmenen tunnin ja kolmen mitallin jälkeen väsytti kyllä, mutta pidettiin bussissa voittobileet kaverini kanssa silti :D
Taakse jäi elämäni rankimmat kolme kuukautta. Ekoissa harkoissa valkku sanoi, että hän saa meidät joko lopettaman tai itkemään tämän kauden aikana. Sovimme kahden kaverini kanssa, ettei luovuteta, vaikka mikä olisi! Kaksi kertaa itkin olkapää kivun takia, mutta en lopettanut, koska sisu!!! Uinti on kouluni rankin laji ja kaikki kunnioittaa niitä, jotka selviää kauden loppuun. Tällä kaudella ennätykselliset 35uimaria selvisi, joista suurinosa oli ekan vuoden uimareita. Ei olla alueen parhaimpia joukkueita, mutta monet muut joukkueet sanovat, että meitä vastaan on kiva uida, koska kannustetaan muita ja ollaan reiluja. Ovid-Elsie International Swimming Team jää mieleeni parhaimpana urheilujoukkueena, missä olen ikinä ollut.
Viimeinen kuukausi mun osalta meni vähän huonosti olkapäiden takia, joka esti minua tulemaan nopeammaksi. Täytyy nyt vain toivoa, ettei olkapäiden puristuneet hermot haittaa jatkossa, kun urheilen.
Paras muisto uinnista on, kun joulukuussa uin 200sekariviestissä viittä poikajoukkeutta vastaan. Olin viestijoukkueeni ankkuri. Muistan, kun seisoin starttiblokilla odottamassa vuoroani ja katsoin viereisen joukkueen vikaa uimaria. Olin ihan varma, että häviäisin kyseiselle pojalle, koska hän näytti tosi nopealta ja joukkueidemme kolmannet uimarit uivat lähes samaa vauhtia. Sain pienen etumatkan. 50jaardin aikana kuulin, kuinka kaikki huusi epätavallisen kovaa 'GO GO GO!!!!!!!'. Kun pääsin maaliin, kysyin muilta viestijoukkueeni tytöiltä, jos voitimme viereisen radan pojat. He vain huusivat 'JOOOO!!!' ja samalla viereisen radan pojat katsoivat meitä, kun tuuletimme ja he näyttivät niin vihaisilta, kun hävisivät tytöille :D. Valmentajat olivat ylpeitä meistä. Seuraavissa kisoissa uimme usein samalla kokoonpanolla 200sekariviestit.
Tältä kaudelta minulle jäi isot uimarihartiat, kipeät olkapäät, iso ruokahalu, paljon uusia kavereita sekä onnistumisen tunteita! Tulen aidosti ikävöimään joukkuettani.
Nyt on viikon tauko urheilusta, jonka jälkeen aloitan kokonaan uuden lajin, tenniksen. Saa nähdä miten se sujuu, mutta ainakin saan viettää viimeiset kolme kuukautta yhdessä kolmen parhaimman ystäväni kanssa <3
- Sonja
maanantai 29. helmikuuta 2016
HAWAII 20-27.2.2016
Tätä matkaa odotettiin monta kuukautta ja nyt se on jo ohi :(!! Tuntuu, että lähin vasta sinne eilen. Mä lensin siis Lansingista eka Chicagoon lauantaina 20.2, jossa sitte ilmotettii, ettei mulla oo istumapaikkaa, koska lento oli overbooked - stressas ihan sairaasti. Ne halus, et lentäisin 60 muun vapaaehtoisen joukossa San Franciscon kautta ja saisin 500 lentopistettä, mut onneks ne ymmärs, että koska oon vaihtari ja lennän yksin alaikäsenä niin haluun lentää Chicagosta Honolululle. Perillä olin 9,5h jälkeen 3.30pm. Paras hetki oli, kun mun serkku juoksi mun luokse huutaen mun nimee ja siin vaa kiljuttii ja halattiin :D. Yhteensä siellä oli kahdeksan suomalaista ja loput oli saksan ja espanjan kielisiä.
Päivä 1: Island tour
Käytiin macadamia-pähkinä ja ananas farmeilla, näköala paikoilla, Turtle Bay -rannalla sekä. Oli ihanaa nähdä aurinko pitkästä aikaa eikä tarvinnut pukeutua lämpimästi, kun joka päivä oli noin 25 astetta. Illalla mentiin rannalle tanssimaan zumbaa ohjaajan kanssa ja hengailtiin ulkona 9.30 saakka joka ilta.
Päivä 2: Diamond Head and surfing
Päivä alkoi jo 6am, kun lähdettiin Diamond Head -nimiselle tulivuorelle. Saatiin valita mennäänkö huipulle armeijan käyttämää suoraan ylöspäin 99 rappusta vai mutkittelevaa tietä. Valittiin armeijan tapa, koska haluttiin vähä urheilla ja olla cooleja haha :D Matka taittui noin 20minuutissa kuvien kera. Huipulla oli kyllä mahtavat näkymät!!
Iltapäivällä vapaa-ajan jälkeen meillä oli surffaus-opetustunti. Etukäteen pelotti, että joka surffaa mun päälle tai saan ison haavan tms. Eka yritys napata aalto epäonnistu, mutta seuraavilla kerroilla pääsinki jo ylös seisomaan laudalle. Tunne oli mahtava ja rakastuin surffaukseen - voi kun Suomessakin vois surfata! Parasta oli, kun odotin vuoroani ja kaks kilpikonnaa tuli mun laudan viereen uimaan :o!! Vaikka käytin 50+ aurinkorasvaa ni paloin silti aika pahasti takareisistä. Palaneet polvitaipeet sattu enemmän, kun esim. palaneet hartiat. Vaihdoin sitte 70+ aurinkorasvaan ja lisäsin sitä kokoajan - sen jälkeen en enää palanu! No, en mä kyllä ruskettunutkaa hirveesti normaaliin tapaani :D
Päivä 3: Pearl Harbor and Luau party
Pearl Harborille piti lähteä jo 7am. Ensiksi katsottiin video, mitä perjantaina 7.12.1941 kello 8am tapahtui Oahun saarella. Sen jälkeen lauloimme USAn kansallislaulun ja mentiin laivalla muistomerkille, jossa ei saanut puhua. Oli uskomatonta nähdä, kuinka jostakin uponneesta laivasta tippui edelleen öljyä mereen. Lopuksi tapasin vielä sotilaan, joka näki tuon perjantaisen hyökkäyksen Hawaiille. Vierailu Pearl Harborissa oli mielenkiintoinen, koska opiskelin juuri siitä historian tunnilla, mutta jokainen oli kyllä allapäin, kun lähdimme takaisin hotellille.
Päätimme lähteä $40 maksavalle snorklaus-retkelle, jossa olisi isoja kilpikonnia. Näimme ainakin viisi kilpikonnaa ja yksi ohjaajista toi meille näytille mustekalan, joka nappasi imukupilla mun sormesta kiinni :D Vesi oli niin ihanan lämmintä ja puhtaan sinistä, mutta tosi suolaista!
Meillä oli koko päivä vapaata aikaa shoppailla tai olla rannalla, jonka jälkeen lähdimme perinteiselle Luau -juhlaan. Siellä oli buffet, josta sai esim. 14h kypsynyttä possua (NAM!!!), suklaakakkua ja tottakai, ananasta. Katsoimme hulahula-tanssiesityksiä ja pääsimme myös itse yrittämään lavalle, mutta ei siitä oikein tullut mitään :D
Päivä 4: Last day together
Aamulla lähdimme snorklaamaan, mutta jostain syystä ei voitu mennä paikkaan mihin oli tarkoitus mennä. Menimme sitten pienelle rannalle, jossa näkyi vain pari humu humu nuku nuku apuaa-a -kalaa (Hawaiin kansalliskala). Vesi oli niin matalalla, että osuimme melkein koralliin niin päätimme sitten vain ottaa aurinkoa ja hengata rannalla.
Iltapäivällä mentiin shoppailemaan, syömään Cheesecake Factoryyn <3. Illalla suuntasimme Hard Rock Cafeseen, jossa söin hampurilaisen ja suklaakakkua :). Illalla vielä otimme kuvia rannalla ja valvoimme pitkään haikein tuntein.
Päivä 5: Back to Michigan
Toinen serkkuni lähti jo 11am lentokentälle. Itkuhan siinä tuli, kun piti päästää irti taaaaaas! Onneksi enää kolme kuukautta <3 Jostain syystä serkkujen lähtö oli paljon rankempaa tällä kertaa kuin viime elokuussa. Vaikka ei olla nähty puoleen vuoteen, ollaan pidetty yhteyttä joka viikko ja sitä kautta tultu entistä läheisemmäksi. Sitten lähdimme vielä shoppailemaan pääkadulle, joka oli vain minuutin kävelymatkan päässä Ohana Waikiki East -hotellistamme. Kävin vielä uuden italialaisen kaverini, Philippon kanssa 20minuuttia rannalla ruskettumassa ja ihailemassa rannan kauneutta, jonka jälkeen suuntasimme muiden luokse uima-altaalle. Sitten piti sanoa heipat toisellekkin serkulle kello 4pm ja kahdelle kaverille heipat 6pm. Itse lähdin vasta 7.30pm hotellilta, mutta onnekseni löysin Philippon kentältä 15min ennen kuin hänen piti lähteä koneeseen. Hän ei edes odottanu, että näkisimme vielä, joten pikatapaaminen/ hänen iloisuus, kun näki mut oli kyllä ihana päivän piriste! Mun lento lähti Losiin vasta 11.35pm. Losista Chicagoon, josta vielä sitten Lansingiin. Matka oli tosi rankka ja nukahdinkin Chicagon koneessa heti, kun pääsin istumaan enkä herännyt edes, kun kone nousi ilmaan :D Kotona olin 7pm.
Tämä matka oli aivan MAHTAVA!! Vaikka oon matkustanut paljon, niin tää matka menee ykköseks. Meillä oli tarpeeks omaa aikaa, mutta myös ohjauttua tekemistä. Sain kaksi uutta tosi hyvää ystävää, jonka toisen kanssa nähdään ihan varmasti Suomessa <3 Suomen puhuminen oli välillä vähän hakusessa - sanoin esim. `en ees palanu pahoimmin` ja ystävieni kanssa puhuttiin finengelskaa :D Loppulomasta sitten aloin jo vastailemaan muille suomeksi enkun sijaan. Hawaiin rento ilmapiiri, aurinko ja Hang loose -käsimerkit antoi ihanan irtiotteen koulusta ja uintiharkoista (vaikka treenasin altaalla pari kertaa hetken). Oli ihanaa myös jakaa kokemuksia eri osavaltioissa asuvien vaihtarien kanssa! Eräs ohjaajista sanoi, että Hawaiin matka eroaa Nykin ja SFO matkasta paljon vapaa-ajan paljouden takia milloin on aikaa tutustua uusiin ihmisiin. Kaikkien vaihtarien todellakin kannattaisi mennä Hawaiille - Lupaan, kukaan ei tule katumaan. Tää matka vaan muuttaa elämän. Enkä ikinä tuu unohtaa iltoja yhdessä rannalla auringonlaskua katsellessa, tulivuoren huipulla olemista, surffausta, kilpikonnia, ananas-jäätelöä tai hulahula-tanssia. Mahalo äitille ja kaikille kavereille, jotka teki tästä matkasta unohtumattoman- rakastan teitä <3
- Sonja xxx
Päivä 1: Island tour
Käytiin macadamia-pähkinä ja ananas farmeilla, näköala paikoilla, Turtle Bay -rannalla sekä. Oli ihanaa nähdä aurinko pitkästä aikaa eikä tarvinnut pukeutua lämpimästi, kun joka päivä oli noin 25 astetta. Illalla mentiin rannalle tanssimaan zumbaa ohjaajan kanssa ja hengailtiin ulkona 9.30 saakka joka ilta.
 |
 |
| Suomi-tytöt <3 Hang loose |
Päivä 2: Diamond Head and surfing
Päivä alkoi jo 6am, kun lähdettiin Diamond Head -nimiselle tulivuorelle. Saatiin valita mennäänkö huipulle armeijan käyttämää suoraan ylöspäin 99 rappusta vai mutkittelevaa tietä. Valittiin armeijan tapa, koska haluttiin vähä urheilla ja olla cooleja haha :D Matka taittui noin 20minuutissa kuvien kera. Huipulla oli kyllä mahtavat näkymät!!
Iltapäivällä vapaa-ajan jälkeen meillä oli surffaus-opetustunti. Etukäteen pelotti, että joka surffaa mun päälle tai saan ison haavan tms. Eka yritys napata aalto epäonnistu, mutta seuraavilla kerroilla pääsinki jo ylös seisomaan laudalle. Tunne oli mahtava ja rakastuin surffaukseen - voi kun Suomessakin vois surfata! Parasta oli, kun odotin vuoroani ja kaks kilpikonnaa tuli mun laudan viereen uimaan :o!! Vaikka käytin 50+ aurinkorasvaa ni paloin silti aika pahasti takareisistä. Palaneet polvitaipeet sattu enemmän, kun esim. palaneet hartiat. Vaihdoin sitte 70+ aurinkorasvaan ja lisäsin sitä kokoajan - sen jälkeen en enää palanu! No, en mä kyllä ruskettunutkaa hirveesti normaaliin tapaani :D
 |
| Waikiki beah |
 |
| Diamond Head |
Päivä 3: Pearl Harbor and Luau party
Pearl Harborille piti lähteä jo 7am. Ensiksi katsottiin video, mitä perjantaina 7.12.1941 kello 8am tapahtui Oahun saarella. Sen jälkeen lauloimme USAn kansallislaulun ja mentiin laivalla muistomerkille, jossa ei saanut puhua. Oli uskomatonta nähdä, kuinka jostakin uponneesta laivasta tippui edelleen öljyä mereen. Lopuksi tapasin vielä sotilaan, joka näki tuon perjantaisen hyökkäyksen Hawaiille. Vierailu Pearl Harborissa oli mielenkiintoinen, koska opiskelin juuri siitä historian tunnilla, mutta jokainen oli kyllä allapäin, kun lähdimme takaisin hotellille.
Päätimme lähteä $40 maksavalle snorklaus-retkelle, jossa olisi isoja kilpikonnia. Näimme ainakin viisi kilpikonnaa ja yksi ohjaajista toi meille näytille mustekalan, joka nappasi imukupilla mun sormesta kiinni :D Vesi oli niin ihanan lämmintä ja puhtaan sinistä, mutta tosi suolaista!
Meillä oli koko päivä vapaata aikaa shoppailla tai olla rannalla, jonka jälkeen lähdimme perinteiselle Luau -juhlaan. Siellä oli buffet, josta sai esim. 14h kypsynyttä possua (NAM!!!), suklaakakkua ja tottakai, ananasta. Katsoimme hulahula-tanssiesityksiä ja pääsimme myös itse yrittämään lavalle, mutta ei siitä oikein tullut mitään :D
 |
| Pearl Harbor Memorial |
 |
| Luau -party |
Päivä 4: Last day together
Aamulla lähdimme snorklaamaan, mutta jostain syystä ei voitu mennä paikkaan mihin oli tarkoitus mennä. Menimme sitten pienelle rannalle, jossa näkyi vain pari humu humu nuku nuku apuaa-a -kalaa (Hawaiin kansalliskala). Vesi oli niin matalalla, että osuimme melkein koralliin niin päätimme sitten vain ottaa aurinkoa ja hengata rannalla.
Iltapäivällä mentiin shoppailemaan, syömään Cheesecake Factoryyn <3. Illalla suuntasimme Hard Rock Cafeseen, jossa söin hampurilaisen ja suklaakakkua :). Illalla vielä otimme kuvia rannalla ja valvoimme pitkään haikein tuntein.
 |
| A hui hou = until we see again <3 |
Päivä 5: Back to Michigan
Toinen serkkuni lähti jo 11am lentokentälle. Itkuhan siinä tuli, kun piti päästää irti taaaaaas! Onneksi enää kolme kuukautta <3 Jostain syystä serkkujen lähtö oli paljon rankempaa tällä kertaa kuin viime elokuussa. Vaikka ei olla nähty puoleen vuoteen, ollaan pidetty yhteyttä joka viikko ja sitä kautta tultu entistä läheisemmäksi. Sitten lähdimme vielä shoppailemaan pääkadulle, joka oli vain minuutin kävelymatkan päässä Ohana Waikiki East -hotellistamme. Kävin vielä uuden italialaisen kaverini, Philippon kanssa 20minuuttia rannalla ruskettumassa ja ihailemassa rannan kauneutta, jonka jälkeen suuntasimme muiden luokse uima-altaalle. Sitten piti sanoa heipat toisellekkin serkulle kello 4pm ja kahdelle kaverille heipat 6pm. Itse lähdin vasta 7.30pm hotellilta, mutta onnekseni löysin Philippon kentältä 15min ennen kuin hänen piti lähteä koneeseen. Hän ei edes odottanu, että näkisimme vielä, joten pikatapaaminen/ hänen iloisuus, kun näki mut oli kyllä ihana päivän piriste! Mun lento lähti Losiin vasta 11.35pm. Losista Chicagoon, josta vielä sitten Lansingiin. Matka oli tosi rankka ja nukahdinkin Chicagon koneessa heti, kun pääsin istumaan enkä herännyt edes, kun kone nousi ilmaan :D Kotona olin 7pm.
Tämä matka oli aivan MAHTAVA!! Vaikka oon matkustanut paljon, niin tää matka menee ykköseks. Meillä oli tarpeeks omaa aikaa, mutta myös ohjauttua tekemistä. Sain kaksi uutta tosi hyvää ystävää, jonka toisen kanssa nähdään ihan varmasti Suomessa <3 Suomen puhuminen oli välillä vähän hakusessa - sanoin esim. `en ees palanu pahoimmin` ja ystävieni kanssa puhuttiin finengelskaa :D Loppulomasta sitten aloin jo vastailemaan muille suomeksi enkun sijaan. Hawaiin rento ilmapiiri, aurinko ja Hang loose -käsimerkit antoi ihanan irtiotteen koulusta ja uintiharkoista (vaikka treenasin altaalla pari kertaa hetken). Oli ihanaa myös jakaa kokemuksia eri osavaltioissa asuvien vaihtarien kanssa! Eräs ohjaajista sanoi, että Hawaiin matka eroaa Nykin ja SFO matkasta paljon vapaa-ajan paljouden takia milloin on aikaa tutustua uusiin ihmisiin. Kaikkien vaihtarien todellakin kannattaisi mennä Hawaiille - Lupaan, kukaan ei tule katumaan. Tää matka vaan muuttaa elämän. Enkä ikinä tuu unohtaa iltoja yhdessä rannalla auringonlaskua katsellessa, tulivuoren huipulla olemista, surffausta, kilpikonnia, ananas-jäätelöä tai hulahula-tanssia. Mahalo äitille ja kaikille kavereille, jotka teki tästä matkasta unohtumattoman- rakastan teitä <3
- Sonja xxx
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)